![]() |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kansaned.Ben Zyskowicz perustuslakivaliokunnan puheenjotaja 1991-1992 |
ELÄKELÄISTEN KOHTELU SUOMESSA VUOSITUHANNEN VAIHTEESSA
Opetusneuvos Urpo Ryönänkosken Eläkeläisten aseman tarkastelun pohjana on 1990-luvun penseä eläkeläisten kohtelu ja äärimmäiseen tarkoitus-hakuisuuteen sortunut lainsäädäntökäytäntö. Vanhusväestön ja eläkeläisten eväinä uudelle vuosituhannelle siirryttäessä ovat epävarmat elinehdot ja maan tavaksi vakiintuneen syrjinnän vaarat. Yksinomaan taloudellisiin arvoihin tähtäävien markkinavoimien ja kiristyvän kilpailun kovassa yhteis-kunnassa joukkovoimaa vailla oleva vanhus- ja eläkeväestö jää jalkoihin. Asiasisällöllään ja reportaaseillaan kirja Eläkeläisten kohtalo Suomessa vuosituhannen vaihteessa kolkuttelee yhteiskuntamme ja sen päättäjien sosiaalista omaatuntoa, taloudelliset arvot ja budjettikehykset eivät ole kaikki kaikessa. Eettisesti painottunutta arvokeskustelua tarvitaan. Velvollisuutensa ja tehtävänsä jo hoitaneilla sukupolvilla on oikeus turvattuun ja ihmisarvoiseen vanhuuteen. Kirjoittaja, opetusneuvos Urpo Ryönänkoski on julkaissut kirjoituksia ja toimittanut teoksia koulutuksen, henkilöstöpolitiikan, kunnallishallinnon ja julkisen talouden aloilta. Kirjoittaja ottaa voimakkaasti kantaa eläkeläisten kohteluun ja perustelee kannanottonsa laajalla asia-aineistolla. |
![]() Kansaned. Sauli Niinistö perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja 1993-1994 |
|||||||||||||||||||||||||||||||||
![]() Sinikka Mönkäre Paavo Lipposen hallituksen sosiaali-ja terveysministeri
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||
![]() Pääministeri Esko Aho ja valtiovaraministeri Iiro Viinanen |
![]() TUPO-HERRAT SVANLJUNG, IHALAINEN, KOROMA |
![]() Kansaed.Kari Häkämies perustusvaliokunnan puheenjohtaja 1995 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kansaned.
Virpa Puisto sosiaali-ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Oikealla Kansanedustaja Maija Perho edellisen eduskunnan sosiaali-ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja, silloisen hallituksen sosiaali- ja terveysministeri
|
![]() |
![]() |
![]() |
|||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Oikealla
Pääministeri Paavo Lipponen Vasemmalla valtiovarainministeri Iiro Viinanen |
![]() |
![]()
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
||||||||||||||||||||||||||||||||
Kirja ESIPUHEViime vuosikymmenellä eläkeläiset joutuivat monien päällekkäisten säästötoimenpiteiden kohteeksi. Monet näistä ovat kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta moitittavia. Eläkejärjestelyt ovat johtaneet eläkkeensaajien pysyvään syrjintään. Viranomaistaholtakin levitettiin käsitystä, että eläkeläiset ovat selvinneet taloudellisesta kriisistä muita kansalaisryhmiä vähäisemmin menetyksin. Tämä on synnyttänyt kielteistä asennoitumista muiden siivellä ja muka leveästi eleleviä eläkeläisiä kohtaan. Nykymedia on sensaatioita hakien ja kontrasteja etsien hanakasti tehnyt juttuja eläkeläisten erityisestä hyvinvoinnista. Tämä syyllistämistä lähentelevä suhtautuminen on vaikuttanut ikävällä tavalla pitkän ja raskaan päivä- työn tehneiden veteraani- ja jälleenrakentajapolvien mielialoihin. Valtiopäiväasiakirjoihin perehtyminen osoittaa, että eläkepoliittiset ratkaisut ovat usein syntyneet eduskunnassa yksipuolisen, tarkoituksenhakuisesti suodatetun valmistelutiedon nojalla, jonka rehellisyyttä voi epäillä. Eläkesäästöjä tavoittelevassa lainsäädäntötyössä tarkoitus on pyhittänyt keinot. Lakiesitysten perusteluissa on objektiivisuus syrjäytetty ja väkisin väännetty leikkaukset mahdolliseksi tekevät lausunnot. Perustuslakivaliokunta on eläkeasioissa osoittautunut hallitusvaltaa kulloinkin käyttävän koalition marionetiksi. Se on ylimpänä laillisuuden valvojana nöyrästi siunannut hallitusten esitykset. Niinpä kaikenlaiset eläkkeiden leikkaukset on voitu toteuttaa yksivuotisilla budjettilaeilla keveintä mahdollista lainsäätämisjärjestystä noudattaen. Kirjassa onkin seikkaperäisesti tarkasteltu eduskunnan ja sen perustuslaki valiokunnan toimia. Tässä tarkastelussa on lähdeviittaukset sijoitettu tekstiin, jotta jokainen lukija voi helposti tarkistaa lainsäätäjän kannanottojen todenperäisyyden. Asioihin perehtymisen helpottamiseksi muutkin suorat, sanasta - sanaan lainaukset on esitetty kurssivoituna. Kirjan tekstissä ja liitteissä on eläkeleikkausten vaikutukset esitetty indeksisarjoina ja myös markkamääräisinä eri toimenpiteiden mukaisesti jaoteltuna. Tämä asiatieto osoittaa, että eläkeläiset ovat kokeneet menetyksiä monella rintamalla samanaikaisesti. Kirja pyrkii laajapohjaisesti tulkitsemaan eläkeläisten mielialoja ja tuskastuneisuuden aiheita. Pohja-aineistona ovat kymmenet eläkeläisten '1ähetetyt - ja yleisönosasto" - kirjoitukset maan lehdissä 1990- luvulla. Kirjan panfletinomaisuutta korostaa myös monien eläkeasioihin vaikuttaneiden henkilöiden ja päättäjien mielipiteiden referointi. Voidaan kysyä, miksi vielä tarkastellaan 1990-luvun alun tapahtumia. Tämä on yhä välttämätöntä. Eläkeläisten täytyy vastaisen varalta tietää, millaisen asennemuokkauksen ja millaisin lainsäädäntötempuin heitä kaltoin kohdelleet järjestelyt on aikaansaatu. Eläkejärjestelmien ja -lainsäädännön muutoksia on valmisteilla. Kokemuksen mukaan niillä saattaa olla heijastusvaikutuksia myös nykyeläkeläisten ase- maan. Toisekseen Suomen loistavasta taloudellisesta kehityksestä huolimatta poliittiset päättäjät eivät ole halunneet oikaista eläkeläisiin kohdistuneita vääryyksiä. Haavat eivät ole arpeutuneet. Eräissä tapauksissa korjausliikkeet ovat jääneet valmistelematta ja toteuttamatta eduskunnan ja hallituksen selvistä toimenpiteitä edellyttävistä kannanotoista huolimatta. Esimerkiksi kansaneläkkeen pohja- osan poistamista pienituloisimpienkin eläkeläisten osalta on itsepintaisesti jatkettu, vaikka heidän vaatimattomien tulojensa kehitys on jäänyt pakkasen puolelle. Kansaneläkkeen pohjaosan kahteen kertaan yhteensovittamisen vaikutuksista on valmistunut seikkaperäinen selvitys. Tiedot ovat olemassa, mutta tahto korjaustoimiin poliittisilta päättäjiltä puuttuu. Taitetun indeksin käyttöönoton yhteydessä hallitus lupasi seurata muutoksen vaikutuksia. Mitään selvittely toimenpiteitä maan hallituksen taholta ei ole näkynyt. Taloudellista toteutumatietoa on kuitenkin käytettävissä jo niin pitkältä ajanjaksolta. että olisi korkea aika lunastaa edes selvityslupaus. Uusi perustuslaki tuli voimaan vuoden 2000 maaliskuun alussa. Perustuslain tasolla kansalaisten kaikinpuolinen syrjintä kielletään. Uudenkin perustuslain mukaan myös jokaisen omaisuus on turvattu. Mikään viranomainen tai taho ei ole ottanut selvittääkseen eläkeläisten monitahoisen syrjinnän soveltuvuutta uuden perustuslain normistoon. Kukaan ei myöskään pohdi, miten eläkkeiden ja niiden nauttimalle omaisuuden suojalle uuden perustuslain valossa on käynyt Viime vuosikymmenen lainsäädäntökäytännössähän eläkkeiden ja niiden indeksitarkistusten perustuslainmukainen omaisuudensuoja jo mitätöitiin. Kirjastani löytyy luettavaa kaikille eläkeläisille, niin työ- ja virka- eläkkeensaajille kuin myös kansaneläkkeen varassa sinnittelevillekin. Lukijakuntaan ovat tervetulleita myös kaikki muut eläkeläisryhmät sekä eläkeläisten parissa toimivat työikäiset. Toivon erityisesti, että kirja antaisi itsetutkistelun aihetta eduskunnalle ja muullekin kansasta vieraantuneelle valtaeliitille. Myös kuntien päättäjien ja toimeenpanijoiden on aihetta tarkistaa vanhus- ja eläkeläispolitiikkansa lähtökohtia. Kun realistisesti tarkastellaan eläkeläisten tulevaisuuden mahdollisuuksia tässä ylikorostettujen TUPOJEN maassa, olisi tärkeätä, että myös ay-liike, niin työväenliikettä lähellä oleva kuin porvarillinenkin, tarkistaisi eläkeläispoliittisia näkemyksiään. Jo eläkkeelle siirtyneet työntekijäpolvet ovat rakentaneet ja vakiinnuttaneet työntekijäjärjestöjen tunnustetun aseman nyky-yhteiskunnassa. Heidän jäsenmaksuillaan on pystytetty keskusjärjestöjen ja liittojen hallintopalatsit, eräitä useampaakin kertaan. Heidän jäsenmaksuihinsa perustuu huomattavalta osalta liittojen vakavaraisuus ja taisteluvalmius. Ay-liikkeen pitäisi havaita ja ymmärtää se tosiasia, että nykyinenkin työssä oleva jäsenkunta hämmästyttävän nopeasti siirtyy eläkeläisten kaartiin. Kirjan henkilökuvat on vuonna 1998 piirtänyt Johanna Ryönänkoski, mistä esitän hänelle parhaat kiitokseni. Helsingissä joulukuulla 2000 Urpo Ryönänkoski
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kuvaus kirjastaKirjoittaja ottaa voimakkaasti kantaa eläkeläisten kohteluun ja perustelee kannanottonsa laajalla asia-aineistolla. Viime vuosikymmenellä eläkeläiset joutuivat monien päällekkäisten säästötoimenpiteiden kohteeksi. Eläkejärjestelyt ovat johtaneet eläkkeensaajien pysyvään syrjintään. Nettikirjassa on eläkeleikkausten vaikutukset esitetty myös markkamääräisinä. Tämä asiatieto osoittaa, että eläkeläiset ovat kokeneet menetyksiä monella rintamalla samanaikaisesti. Voidaan kysyä, miksi vielä tarkastellaan 1990-luvun alun tapahtumia. Tämä on yhä vielä välttämätöntä. Eläkeläisten täytyy vastaisen varalta tietää, millaisen asennemuokkauksen ja millaisin lainsäädäntötempuin heitä kaltoin kohdelleet järjestelyt on aikaansaatu. Nettikirjasta löytyy luettavaa kaikille eläkeläisille, niin työ- ja virkaeläkkeensaajille kuin myös kansaneläkkeen varassa sinnitteleville. Kirjoittaja, opetusneuvos Urpo Ryönänkoski on julkaissut suuren määrän kirjoituksia ja esitelmiä koulutuksen, henkilöstöpolitiikan, kunnallishallinnon ja julkisen talouden aloilta.
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||